Nyt on Pyry ollut meillä kotona vähän päälle viikon ja on kaikkea sattunut ja tapahtunut. Kasvattajan luona oli saanut hakuaamuna haavan vasemman korvan laitamille kun yritti alittaa aitaa, ja tämä näytti ihan parantuvalta tapaukselta.

Mutta mutta, sitten Pyry meni ja repi sen auki takajalallansa, ja siitä haavasta tuli aika hurjan näköinen. Ilmeisesti sunnuntai-maanantai välisenä yönä tähän sai tehtyä kun vinkui jonkin verran. Sitten maanantaina illalla tajusin katsoa korvaa, ja tiistaina sitten eläinlääkäriin ja sieltä saatiin antibioottikuuri ja kauluri pidettäväksi. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä että itkuhan siitä tulee kun ton kopan laittaa päähän. Samalla punnittiin tuo eläinlääkärissä; 5,7 kg vähän päälle 8 viikkoisena.

Noh käytiin vähän katselemassa samalla Loviisan kaupunkielämää, niin vähän tuli tutuksi kaupunkielämä. Vähän ihmeissään mukana kulki, ja joittenkin ohikävelijöiden mukaankin olisi mielellään mennyt.

Kauluri oli aika järkytys, miksi pientä pentua rangaistaan näin. Vähän sitten lyhennettiin kauluria, kun tuntui olevan vaikeata kulkea sen kanssa, niin vähän pentu piristyi. Mutta sitten keskiviikkona meno oli jo entisenlaista kun kaulurin kanssa mentiin. On se pakko kauluria pitääkin koko ajan, koska missä vaiheessa tahansa saattaisi raapia korvaansa.

Myös korvan putsaaminen on aika ikävää Pyryn mielestä, kiljuu vähintään puolet ajasta kun minun pitää desinfiointiaineella sulattaa haavan ympärille muodostunutta kovaa töhnää. Mutta antibioottiannos aina sen jälkeen (2 krt päivässä) piristää kummasti. Se on aivan ihanaa Nyt tänään sain vielä loputkin töhnät pois, ja alkaa haava näyttää siltä, että se voi parantua rauhassa. Toivottavasti se parantuu nopeasti, jotta saataisiin tuo kauluri pois ja päästäisiin ihmisten ilmoille pyörimään ja sosiaalistumaan. En oikein voi laittaa auton koppaan Pyryä tuon kaulurin kanssa kun ei mahdu sitten mitenkään liikkumaan.

Sitten, herra lähtiessään jahtaamaan Nekkua leikkiessään (Nekku kutsuu Pyryä mukaan leikkiin), niin ponnistaessaan takajaloillaan ja kun piti laskeutua etukäpälille, niin toinen ei tullutkaan mukana ja pieni pentu kaatui ja tästä tuli ihan kamala huuto ja itku. Otin pennun syliin ja kun rauhottui ja yritti taas lähteä liikkeelle, niin alko huutamaan taas kauheesti kun toinen etukäpälä osui maahan. Käytiin läpi kaikki jalat, paineltiin, ja näytti ettei missään tunnu pahalta. No laitettiin pentu nukkumaan, että jos unien jälkeen koko juttu unohtuisi ja jos nyrjähdys oli kyseessä, niin kipukin katoaisi. Kovasti olin soittamassa jo eläinlääkärinpäivystykseen. Mutta onneksi unien jälkeen kaikki oli taas hyvin. Jouduttiin vaan katsomaan, ettei niin hirveesti juokse heti tuon jälkeen ettei satu mitään.

Ja eilen.. Pyry löysi kusiaisten pesän meidän pihalta yhdestä myyränkolosta, ja sai kusiaisia korvaansa ja nenäänsä, sain otettua onneksi kaikki pois. Hirveä huuto oli vielä puoli tuntia tämän jälkeen, kun ilmeisesti oli joku saanu purtua. Mutta unien jälkeen tämäkin unohtui.

Eilen siis mittasin Pyryn, 9 viikkoisena, hän on 32 cm ja 6,2 kg. Nopeasti siis kasvaa.

Nyt pitää alkaa katsomaan, että kun Pyryllä noi leikit alkaa tulla rajummiksi, niin pitää varmaankin rajoittaa tuota leikkimistä Nekun kanssa. Nekku aina jää maahan makaamaan selälleen kun Pyry jahtaa, ja osittain on leikkiä ja osittain näyttää Nekulle olevan liikaa Pyryn leikki. Joten jotenkin pitäisi saada Pyry leikkimään hellemmin tai sitten pitää lopettaa kokonaan leikkimiset. Pitää tässä nyt seurata miten jatketaan. On tässä vielä 2 viikkoa lomaa jäljellä, ja sinä aikana pitäisi saada perusasiat kuntoon. Ettei siis tule Nekulle huonot oltavat kun ollaan töissä. Pentu on tietty pentuportin takana, mutta kun tuo hölmö Nekku menee varmasti sinne hengailemaan ja leikkimään. Eikä tuo Nekku kunnolla sano vastaankaan kun näyttää menevän liian rajuksi.

Huoh, kyllä tuntuu rankalta tää pennun kanssa kotona oleminen. Ainakin tuo sisäsiisteysopetus. Hienosti tekee paperille jos en ehdi viemään ulos, mikä on mahtava juttu. Mutta tosiaan joka hetki pitää olla valmiina menemään ulos, kun herra herää uniltaan, kun herra on leikkinyt, syönyt, juonut, ja vähän siinä välissäkin. Nytkin unien aikana tätäkin kirjoitan. Mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa olla tulostakin. Pyry pystyy vähän pidempään jo pidättämään.

No jatkan taas kuulumisten kirjoittelua myöhemmin...